Työt alkoivat kymmenen tunnin päivällä. Satoi kaatamalla ja ukkosti. Kävelin viisi ja puoli kilometriä sekä ulkoilin kaksi tuntia. Illalla ulkoilutin koiran sateessa ja vein isän vielä pienelle kävelylle. Satoi yhä kuin saavista kaatamalla.
Syksy masentaa. Huomenna yhdeksän tunnin työpäivä. Viikonloppuna tulee rakas; on monen monta päivää. Yli puoli viikkoa, toivottavasti. Mutta silloinkin minä teen töitä. Kymmentuntisia päiviä. Sitä jatkuu puoli vuotta. Sitten saan henkilökohtaisen pääsykoevalmentajan. Masentaa jo ajatellakin. Ei minusta ole elämään arjessa.
En syönyt tänään aamiaista, lounaaksi makaronilaatikkoa ja jätin välipalankin väliin. Puoli kuudelta söin muutaman palan kotitekoista pitsaa ja kaksi vähäkalorista hedelmää. Liikaa, liikaa. Minun pääni huutaa, että ruokaa pitää vähentää ja kiloja karsia. Silti tekisi taas mieli syödä. Haluaisin lähteä kauppaan ja tyhjentää hyllyt, sitten pakkaukset ja lopulta pään. Mutta jalat eivät enää kanna, eivätkä vessan seinät ole tarpeeksi paksut.
Käyn kohta nukkumaan ja toivon, että syksy on pian ohi.
1 comment:
Kiitos kiitos! :)
Voi sinua, toiottavasti jaksat jälleen yhden ankean syksyn yli. Voimia<3
Post a Comment