Voitto ja häviö.

Minussa elää kaksi eri ihmistä. Toinen heistä haluaa olla terve, haluaa olla itsevarma ja kaunis omana itsenään. Toinen haluaa sairastaa, haluaa laihtua ja olla kaunis kahdeksan kiloa kevyempänä. He riitelevät jatkuvasti eläen kumpikin omaa elämäänsä minussa. Ruumiini on vain välikappale mielelle, joka on jakautunut kahtia. Toinen haluaa, toinen ei. Toinen väistyy, toinen ei.

Minussa elää voittaja. Voittaja kääntyi tänään vessassa ympäri ja istui tietokoneen ääreen. Se ei kuunnellut mahassa mylvivää karjalanpiirakkaa eikä jäätelöpalaa. Se kuunteli omaa itseään ja itsevarmuuttaan, haluaan olla terve. Häviäjä minussa joutui luovuttamaan. Häviäjä taisteli kyynelsilmin vastaan, puri hammasta ja kiroili. Se joutui väistymään, sillä sormet raapivat veristä kurkkua ja vatsakipu oli kova jo ennestään. Fysiikan pettäessä häviäjä joutui väistymään.

Voittaja minussa ei ole kovinkaan vahva. Se tahtoo tulla terveeksi, tuo itsensä esiin yömyöhään – unissa. Se käveli hakemaan apua ja odottaa toiveikkaana perjantaita. Voittajani on sisukas, mutta kovin heikko. Se väistyy häviäjän tieltä antaen pahan olon tulla ja ottaa vallan. Ruokaa, ruokaa, ruoka pois, ruoka pois. Tyhjennyksen jälkeen voittaja itkee tappiotaan ja heikkouttaan. Se haluaa parantua ja siksi se öiseen aikaan kuiskailee pojan korvaan anteeksipyyntöjä ja pelkoja, voimattomana ja valmiina luovuttamaan.

Häviäjä sen sijaan, se on kova tappelemaan. Se haluaa ja se saa, se ei kysy lupaa. Se ei murru edes silloin, kun fysiikka pettää, sillä se keksii aina uuden keinon. Häviäjä haluaa olla voittaja, mutta ei terve. Se haluaa sairastaa, pienentyä ja pitää salaisuuden. Se vakuuttaa ja valehtelee. Se on ovela ja saatanan vaarallinen. Mutta silti se on minun, minun pikku häviäjäni. Se on osa minua.