Kurkkuani kuristaa. On ikävä, itkettää ja ahdistaa. Tulisipa poikaystävä kotiin ja veisi minut piilopaikkaan, ettei tarvitsisi olla täällä. Täällä, tässä talossa jota vielä kodiksi kutsun, vaikkei tämä ole koti ollutkaan enää pitkään aikaan. Olen vain tiellä, komenneltavana ja mielipahan aiheuttajana. Tahdon oikean kodin.
Kyyneleitä ei enää tule, ne kuivuivat poskille. Kuuntelen vanhempien riitaa taustalla. Kuulen, kuinka minusta puhutaan kuin en muka olisi läsnä, kuin en kuulisi ollenkaan. Ei minua voi omistaa kukaan, ei isä ole korvaamaton. Kuulen kuinka äiti huutaa. Isä toppuuttelee, keskeyttää ja lopulta taas hermostuu. Ja minua taas itkettää. Ei tämä ole elämä, jonka haluan muistaa.
Haluan hukuttaa pahan olon ruokaan. Haluan huuhtoa kurkkuni kitkerällä massalla ja maata vessan lattialla jalat täristen. Haluan yksinäisyyttä, rauhaa ja ruokaa. Peruin viimeisimmän ajan psykiatriselle enkä ole varannut uutta. Kohta soittavat perään, enkä minä halua vastata. En halua enää mennä sinne. Ei minusta ole taistelemaan.
3 comments:
Kyllä, laihdutus alkaa aina huomenna. Mutta sitten ahmiminen ja oksentaminen vie voiton yleensä. Ehkä viikon elää sillä 200-800 kcal/päivä, sitten syö muutaman päivän 3000 kcal oksentaen. Tätä meidän bulimikkojen arkea... :/
Mä en tiedä sun tilannetta, mutta...Mä oon kokenut tosi rankan vanhempien avioeron ja tosiaan oon kuunnellut riitelyä tms. ulkopuolisena ja tiedän miten tajuttoman kauhee olo siitä tulee, koskipa se itseään tai jotain muuta asiaa. Nyt jälkeenpäin aattelen, että mun olis pitänyt ilmasta selkeemmin itseäni siinä tilanteessa, eikä sulkeutua omaan maailmaani, kuten säkin nyt tunnut tekevän.
Toivon, että saisit rohkeutta ilmaista vanhemmillesi päin naamaa mitä tunnet ja aattelet. Sen mitä tarvit nyt.
Ja oikeesti, oikeesti, oikeesti. Jatka sitä hoitoasi. Et sä halua luovuttaa. Asiat voi mennä paremmiksi, tai myös huonommiksi. Se on susta itestäs kiinni.
Paljon voimia!
the pretender: Vanhempani ovat yhä aviossa, mutta heidän suhteensa ei äitini sairauteni takia ole enää entisensä. Psykiatrisella minulle sanottiin, että yritän liikaa pitää tätä perhettä koossa ja kaikki tyytyväisinä. Sanottiin, että en saisi olla ikuisesti kiltti tyttö. Minun pitäisi oppia itsenäistymään.
Ja kiitos kannustuksesta, yritän taistella mörköjäni vastaan ja jatkaa hoitoa. Yritän ainakin.
Post a Comment